Lapsuudenkotini rakkaimpia ruokamuistoja ovat karjanlanpiirakat. Muistan elävästi kuinka ihanilta uunituoreet piirakat maistuivat kylmän maitolasillisen kera. Mutta miksi karjalanpiirakoista kirjoitetaan Pizzanpaistajien nettisivuilla? Lähinnä siksi että pizzan käsitteen ei aina tarvitse tiukasti rajautua alkuperäiseen italialaiseen pizzaan. Ihmiskunnan historiassa kaikilla sivilisaatioilla on ollut joku oma viljasta tehty taikinansa, jota on paistettu tulella. Suomalaisten “alkupizzana” voitaisiin ehkä pitää Itä-Suomessa tehtyjä karjalanpiirakoita ja sultsinoita. Ajattelen, että opettelemalla karjalanpiirakoiden tekemistä voin kenties tartuttaa myös pizzoihini ripauksen suomalaista kansanperinnettä.
Äitini Sirkka paistoi piirakoita vähintään kerran kuukaudessa aina näihin päiviin saakka. Sirkan tekemät piirakat ovat olleet sukumme juhlien tarjoiluissa mukana häistä hautajaisiin, ristiäisiin ja syntymäpäiviin. Kun minulta on kysytty että maistuvatko piirakat, olen yleensä vitsaillut, etten suostu alle 10 kappaleen pohjalta antamaan edes alustavaa arviota mausta. Päätimme yhdessä lasteni Santun (16v), Eetun (14v) ja Auroran (11v) kanssa opetella karjalanpiirakoiden tekemisen jalon taidon siirtääksemme Sirkan tietotaidon eteenpäin seuraaville sukupolville. Vaikka Sirkka ei sairautensa takia pysty piirakoita enää itse tekemään, osasi hän silti neuvoa taikinan käsittelyä ja rypyttämistä, ja antaa muita arvokkaita neuvoja tuleville piirakanpaistajille.
Korostetaan heti tähän alkuun että en ole itse tehnyt karjanpiirakoita koskaan, eivätkä ole lapsenikaan. Toimin siis tässä harjoituksessa ainoastaan kuvaajana ja reseptin dokumentoijana. Tämä artikkeli ei ole mikään esimerkkisuoritus siitä miten karjalanpiirakat kuuluu tehdä, vaan “näin se nyt sattui ensikertalaisilla menemään” -kuvaus. Kokkeina tosiaan olivat lapseni Santtu, Eetu ja Aurora, jotka tekivät piirakat itsenäisesti alusto loppuun: riisipuuron, piirakkataikinan, piirakkapohjien käsittelyn ja muotoilun, sekä paistamisen.
Ehdotan, että yhteiskuntasovun säilyttämiseksi sovitaan heti alkuun, että pizza on pizza ja että karjalanpiirakka ei ole pizza. Saapasmaan täytetty leipä eroaa omastamme merkittävästi, vaikka onhan niissä sentään jotain samaakin!
Oheisista taulukoista löydät Sirkan reseptit piirakkataikinalle ja piirakan täytteeksi tulevalle riisipuurolle.
Piirakkataikina | |
Vesi | 2 dl |
Suola | 1 tl |
Ruisjauhot | 3 dl |
Vehnäjauho | 2 dl |
Öljy | 1 rkl |
Täytepuuro | |
Vesi | 2 dl |
Puuroriisi | 2 dl |
Maito | 1 l |
Suola | 1 tl |
Voi | 2 rkl |
Kattilaan lisätään ensiksi vesi ja kiehuvaan veteen riisi. Annetaan kiehua pari minuuttia, jonka jälkeen lisätään maito vähitellen. Sekoitetaan ja annetaan kiehua hiljalleen. Haudutetaan kannen alla noin 40 minuuttia. Maustetaan lopuksi suolalla ja voilla.
Monet tarjoilevat piirakat munavoin tai juhlatilaisuuksissa kylmäsavulohimoussen kanssa, mutta meidän perheen pitkäaikainen arkisuosikki on sulatejuusto. Ruokajuomaksi kylmä maito.
Ei kun syömään!
Lopputulos oli ensikertalaisiksi ihan ok, mutta seuraavalla kertaa ehkä muutamaa asiaa muutetaan koska tekemisen kautta oppii:
Kokemuksesta innostuneena voi olla että jossain tulevassa pizza-popupissa on lasteni toimesta karjalanpiirakoiden paistopiste. Treeniä tarvitaan paljon, mutta harvapa meistä ensimmäisellä kerralla on mestari missään lajissa. Suomalaisen pizzan evoluutiossa on hyvä myös ymmärtää ne lähtökohdat miten täällä on tehty ruokaa ja minkälainen makumaailma meille maistuu.
Ja sellaine vinkki myös, että jos pidät karjalanpiirakoista, kannattaa kokeilla korvata 15-30 % taikinan vehnäjauhoista ruisjauhoilla. Käytä silloin pizzataikinan vehnäjauhoina oikein vahvoja jauhoja, esimerkiksi manitoobaa. Muuten taikinan sitko voi jäädä liian heikoksi ja käsittelystä tulee hankalaa.
@perfectpizzahunter
P.S. Kiitokset maailman parhaalle piirakanpaistajalle opastamisesta