“Ils sont fous ces Romains!”, huusi Asterix ja tarkoitti, että roomalaiset ovat hulluja. Ja hullujahan ne kyseisessä sarjakuvassa olivatkin, mutta nykyään roomalaiset tunnetaan paremmin erinomaisesta pizzastaan! Roomassa on perinteisesti syöty kahta erilaista pizzaa: pyöreää ja todella ohutta Pizza Romanaa ja paksumpipohjaista levypizzaa, eli Pizza al Tagliota. Tällä kerralla keskitymme jälkimmäiseen herkkuun. Al Taglio on myös helppo ja palkitseva ruoka kotikokille, koska sen tekeminen ei vaadi pizzauunia tai muita erikoisvälineitä.
Pizza al taglio tarjoillaan suorakaiteen muotoisina paloina ja siinä on usein focacciaa muistuttava paksu pohja. Al taglio palapizza syödään usein take away -annoksena. Täytteet perinteisessä al tagliossa ovat usein erittäin yksinkertaiset – tavallisimmat pizzat ovat tomaattikastikkeella täytetty pizza rosso ja oliiviöljyllä ja suolalla päällystetty pizza bianco. Perinteisesti näihin herkkuihin ei kuulu edes juusto. Nykyisin Roomasta kuitenkin saa myös moderneja pizza al taglioita, joissa käytetään monenlaisia uusia makuyhdistelmiä.
Al taglio -taikina tehdään muiden pizzataikinoiden tapaan jauhoista, vedestä, suolasta ja hiivasta, mutta taikinan keskeinen ominaispiirre on sen löysyys. Taikina tehdään tyypillisesti erittäin korkealla, vähintään 75% vesisuhteella. Korkea vesisuhde suojaa taikinaa kuivumiselta ja varmistaa oikeanlaisen kuohkean pohjan. Yhteen pellilliseen (noin 33 x 40 cm) tarvitaan:
Al taglio -taikinan valmistaminen on suhteellisen yksinkertaista ja onnistut varmasti kun mittaat aineet tarkasti:
Kun taikina on kohotettu, on aika siirtyä pizzan tekemiseen. Jos käytät tavallista keittiöuunia, suosittelen paistamaan pizzan kahdessa osassa. Homma sujuu helpoiten näin:
Mainitsin, että perinteiset al tagliot ovat hyvin pelkistettyjä, mutta myös ihan tavallinen margherita on suosittua syötävää Roomassa. Margherita täytetään tomaattikastikkeella, parmesanilla ja mozzarellalla ja viimeistellään tuoreella basilikalla ja oliiviöljyllä. Moderneissa al taglioissa voi nähdä jos jonkinlaista herkkua päällä ja monesti pizzaan lisätään suuri osa täytteistä vasta paistamisen jälkeen.
Itse olen tällainen aika konservatiivinen kaveri ja tykkään näistä perinteisistä pizzoista, mutta joskus tulee myös hiukan hulluteltua. Yksi herkullinen versio al tagliosta saadaan laittamalla paiston ajaksi pizzaan tomaattisoosia ja pekonia. Paiston jälkeen lisätään päälle murusteltua fetaa, avokadoa, korianteria ja srirachaa.
Toinen hieman erikoisempi, mutta mielestäni todella herkullinen levypizza saadaan laittamalla uuniin mennessä pizzaan valkosipuliöljyä ja jalopenoja. Paistamisen jälkeen heitellään päälle karamellisoitua sipulia, limemehua, korianteria ja aiolia (tai vegaanisena valkosipulista cashew-kermaa). Myös pepperoni toimii mainiosti vaikkei se olekaan italialainen herkku.
Lopultakin sanoisin, että kannattaa käyttää paljon mielikuvitusta ja suosittelen kokeilemaan monenlaisia makuyhdistelmiä. Roomalaisessa levypizzassa vähän kaikki käy eikä mikään ei ole “pyhää”. Herkullisia pizzahetkiä!
-Jukka Salminen / Slicemonger